Esillä nyt

Esillä nyt

Maatuville

Aamu Tikkanen ja Markku Haanpää

24.8.–29.9.2019

Aamu Tikkanen ja Markku Haanpää ovat työskennelleet Maatuville –näyttelyn osalta molemmat omilla tahoillaan. Tikkanen asuu ja työskentelee Kurikassa ja Haanpää Loimaalla. Molemmilla on ollut yhteinen kiinnostus maahan ja näyttelyn teema rakentuukin tämän elementin ainesosista; ajatellen maata sitten geologisena prosessina, elämän mahdollistajana tai sitten maalausaineena.

Maatuville –näyttely on matka taiteilijoiden prosesseihin. Haanpään maalaukset ovat syntyneet lähtökohtinaan savimaali, huoli ympäristöstä, mikro- ja makrokosmokselliset otannat ja materiaalin oma elävyys. Työskentelyssä näkyy myös
maaliaineen oma kulkevuus sattumineen, jota Haanpää on ohjannut haluttuun suuntaan. Tikkanen lähestyy maalausta sen luonnollisen eleen viitoittamana, pohtien työnsä taustalla mm. kysymyksiä luonnon/kulttuurin suhteista sekä omista kulttuurisista juurista. Tikkasen maalausprosessi pohjautuu maalaustapahtuman elinvoimaisuuteen sekä hitaaseen avautumiseen. Ohessa on molemmilta omaa luonnehdintaa lähtökohdistaan.

Maatuville –näyttelyn nimi on monitulkinnallinen, melkein runo itsessään. Nimi tokikin aukenee moniselitteisyydessään vain suomeksi. Näyttelyn nimi kantaa mukanaan maa-elementin ja kokonaisen planeetan. Päätteen –tuville terminologia ohjaa ajatukset asumuksiin ja ollessaan maa-yhteydessä voi sen ajatella viittavan myös muinaisiin kiviröykkiöhautoihin, jotka ovat olleet Tikkasen yksi kiinnostuksenkohde. Maatuville sana viittaa myös meihin kaikkiin maatuviin, sillä maanpoveen me kaikki lopulta painumme, jättäen merkkejä olemassaolostamme.

Aamu Tikkanen: Joeksi tuleminen 2, 2019.

Aamu Tikkanen


”Maalaustani ovat motivoineet pyrkimys maalauseleen luonnollisuuteen, kiinnostus esihistoriaan, geologisiin prosesseihin, sekä virallisen tieteen diskurssit haastaviin teorioihin/keskusteluihin.

Maalaus tapahtuu hitaasti. Kuvittaminen ei ole olennaista, antautuminen kuvittelemaan kylläkin. Kiinnostus menneisyyteen on johdattanut tarkastelemaan maalaukseni suuntia, tautologisestikin, maalaamaan siten kuin olen maalannut.

Maalaus on luonnonvoima! ”

Markku Haanpää: kokonaisuudesta: Heitä keitä emme koskaan edes löytäneet matkallamme avaruuteen, 2019.

Markku Haanpää

Yleistä työskentelystäni:

Viime vuosina olen pohtinut taiteellisen työskentelyni hiilijalanjälkeä ja keinoja pienentää sitä merkittävästi. Tavoitteenani on ollut löytää keinoja vaikuttaa suoraan luonnonsuojeluun yksilötasolla, tekijänä. Olen kiinnittänyt huomiota taiteellisessa työskentelyssäni mm. materiaalien käyttöön ja siihen mikä on lopulta tarpeellista. Keskeisiä kysymyksiä itselleni; mihin haluan vaikuttaa, mikä on tärkeää ja miten sen teen? Yhtenä tekona on ollut mm. suopohjainen metsäalue kotini lähistöltä, jonka olen ostanut teosmyynnin tuotoilla. Tämän lisäksi olen ohjannut lahjoituksia Luonnonperintösäätiölle myymällä teoksia suoraan säätiön hyväksi. Näyttelyssä vierailijan on myös mahdollista osallistua ympäristötekoon hankkimalla itselleen teoksen kokonaisuudesta Kasvio. Teoksen hankintahinta siirtyy kokonaisuudessaan metsän hankintaan.

Näyttelyn teoksistani:

Viime vuosina olen tutkinut peltosaven käyttöä maaliaineena. Olen kuivannut savea, jauhanut sen ja liuottanut maaliseokseen. Sideaineena on toiminut akryylipohjainen medium ja olenkin löytänyt toimivan reseptin, kehittyen prosessin aikana yhä toimivammaksi. Tarvittaessa olen sävyttänyt savimaaleja eri pigmentein/maalein. Aiheeni kumpuavat enimmäkseen luonnosta, tokikin ekspressiivisellä otteella käsitellen ja ladaten vahvoinkin tuntein. Kuvakieleni on pääsääntöisesti abstrakti, mutta tämän näyttelyn teoksiani pidän hyvinkin esittävinä maisemallisin ja jopa planetaarisin tapahtumin, jotka tarkentuvat välillä mikroskooppisiin yksityiskohtiin. Savimaali viehättää minua monesta eri syystä; sen liukuvuus, tuoksu, maanläheinen värimaailma, helpohko muokattavuus, yllättävyys ja rakeloituminen. Savessa on jotakin ikiaikaista, sen synnyttyä jääkauden jälkeen meren, järvien ja jokien rannoille. Kuivuneita savipaakkuja jauhaessani en voi olla ajattelematta sen syntyprosessia ja mahdollisia yllätyksiä, mitä savi saattaa liejuisuudessaan sulkea sisäänsä. Savimaat ovat kutsuneet patjansa päälle jo muinoin asuimistoja ja olen myös itse osa tätä ketjua, joustavalla maalla maalaten ja lopulta upoten siihen itsekin.