Esillä nyt

‼️ Taidehalli on tilapäisesti suljettu.
Tiedotamme avaamisesta myöhemmin.

 

Esillä nyt

Christian Langenskiöld: Marionette

22.8.-18.10.2020  

Taiteilija Christian Langenskiöld (s. 1978) on kiinnostunut ihmismielen ristiriidoista, joiden hän näkee olevan synnynnäisiä, ja siksi konflikti on keskeinen lähtökohta hänen taiteellisessa työskentelyssään. Teoksissaan Langenskiöld tutkii, miten ristiriidat näkyvät ihmisen käyttäytymisessä. Hän yhdistelee teoksissaan laaja-alaisesti eri aloja kuten arkeologiaa, lääketiedettä, psykologiaa ja taidehistoriaa.

 

Marionette-projektissaan taiteilija pohtii väkivaltaa ihmiselle vieraana, mutta samalla kehityshistorian kannalta merkittävänä tekijänä. Näyttely koostuu pääasiassa valokuvista. Vuonna 2018 alkanutta projektiaan varten taiteilija on tehnyt taustatutkimusta sekä yhteistyötä muiden muassa Hangon Rintamamuseon, arkeologisen työryhmän sekä Bernin historiallisen museon kanssa.

 

Ristiriita ihmisen kehitystä ajavana voimana tulee esiin myös taiteen historiassa. Hyvä esimerkki tästä on uskonpuhdistuksen aikaan kirkoissa kuvakiellon seurauksena tuhottu taide. Se puolestaan edisti vastauskonpuhdistuksen ja barokkityylin syntyä. Luultavasti moderni taide syntyi samassa prosessissa, kun taideteoksia siirrettiin kirkoista yksityiskokoelmiin niiden pelastamiseksi kuvakiellolta.

 

Psykologisen tutkimuksen mukaan esimerkiksi sodan aikana koetut tapahtumat synnyttivät suuren osan tuskasta, jota sukupolvia myöhemmin tunnemme tänäkin päivänä. Langenskiöld näkee, että hänen oman isoisänsä sodanaikaiset kokemukset ovat siirtyneet osaksi hänen henkistä maisemaansa. Niiden ilmentyminen sekä tapa, jolla ne ohjaavat taiteilijan tunteita ja havaintoja ovat kuitenkin hänelle epäselviä.

 

Nykyajan jännitteet ovat saaneet taiteilijan miettimään vihan ja väkivallan houkuttelevuutta. Hän pohtii, millä tavoin väkivalta ja ristiriidat ovat osa ihmisluontoa, ja lähestyy ristiriitaa taiteellisena teemana. Väkivallan ihmismielelle aiheuttamat syvät haavat sekä niiden mahdollinen periytyminen sukupolvelta toiselle viittaavat siihen, että väkivalta on ihmiselle luonnotonta. Toisaalta historia osoittaa sotien ja väkivallan olleen yksi keskeisimmistä ihmisen kehitystä ohjanneista voimista. Tämän perusteella väkivalta on vahvasti juurtunut ihmiseen. Taiteilija yrittää ymmärtää, miten tähän ristiriitaisuuteen ja väkivallan kiehtovuuteen pitäisi suhtautua.

 

Taiteilija pohtii, miten ymmärrystä ja kärsivällisyyttä voisi vahvistaa tämän päivän tunnepohjaisessa ja poliittisesti ristiriitaisessa ilmapiirissä. Ristiriita, tuska ja elämän ennalta-arvaamattomuus kuuluvat taiteen vanhimpiin teemoihin. Ehkä niitä voisi käyttää inhimillisen kokemuksen jaettujen puolien korostamiseen ja muistuttamaan kuolevaisuudestamme ja yhteisestä kyvystämme kokea ylevyyttä.