Vaasa400-näyttelyn museomysteeri
Nykyään perusnäyttelynä on ”Vaasa400”, joka tahtoo Vaasan historian lisäksi valottaa naisten omaa ääntä ja hiljaisempaa toimijuutta, jota on hienoisesti piilotettu ja poistettukin historian kirjoituksesta. Tutustu Vaasan kaupungin 400-vuotiseen historiaan ja löydä näyttelystä vastaukset kiehtoviin kysymyksiin!
Vaasa400-näyttely
1600-luku, tervanvalmistus ja noidat
Vaasa perustettiin vuonna 1606. Sen perusti Kaarle Kustaa Vaasa (eli kuningas Vaasa yhdeksäs IX). Kaupunki perustettiin joen varteen ja sen toimeentulon toi yhtä lailla maatalous kuin merikin.
Minkä eläimen muotokuva/veistos huoneessa on naudan lisäksi?
Länsisuomessa uskottiin noituuteen. Noidiksi epäiltiin usein naimattomia naisia, jotka elivät itsenäisesti. Naapureita saatettiin ilmiantaa noitina, jos vaikka jollain oli enemmän maitoa tuottava lehmä tai he toimivat toisten parantajina. Noitavainot olivat pahimmillaan 1670-luvulla. Noidiksi epäiltiin vain naisoletettuja.
Noitiin uskottiin lähinnä vain Pohjanmaalla ja täällä hirtettiinkin kaksi noidiksi epäiltyä Markettaa. Marketta Punasuomalaista syytettiin kahden ihmisen kuolemasta ja Marketta Parkoista syytettiin toisen naisen sairaaksi noitumisesta. Heidät hirtettiin Vaasan Höstvedellä, ja ruumiit poltettiin vanhassa ladossa.
Mihin tarkoitukseen on käytetty ”Vanhaa ihraa”?
Entä mitä käytettiin varastetun tavaran palauttamiseen?
1800-luku ja Vaasan palo
Nainenhan ei voinut yksin huolehtia ”vajavaisilla kyvyillään” omasta omaisuudestaan. Joskus jos nainen oli
jäänyt leskeksi, hän saikin periä omaisuutta jo 1800-luvulla.
Mutta Miksi Maria Widgren ei saanutkaan perimäänsä omaisuutta itselleen?
Kenen holhottavaksi Maria Widgren joutui?
Miksi Lisbeta Gabrielintytär ei saanut ommella ja mitä hänellä oli lupa ommella?
Jokaisen nais- ja miesoletetun määränpäänä oli tietysti mennä naimisiin. Rouva oli myös arvostettu ammatti.
Talonpoikaisesineita
Pojat tekivät tytöille taidonnäytteeksi muun muassa rukinlavoja, löydätkö niitä?
Hyvin tehty rukinlava myös kieli hyvästä kumppanista.
Björköhuone
Erityisesti Pohjanmaalla oli niin sanottua riiaus-kulttuuria. Naimaikäiset tytöt saattoivat muuttaa pihapiirissä oleviin aittoihin, jossa naimaikäiset pojat vierailivat. Tapoihin kuului muun muassa laittaa hattu pöydälle ja jos hattu sai jäädä pöydälle – poika sai jäädä, jos hattu heitettiin pois pöydältä, pojan piti lähteä. Aitoissa kankaat oli ripustettiin seinille kertomaan tytön omaisuudesta; mitä enemmän kankaita – sitä varakkaampi perhe. Näin myös säädyt löysivät toisensa, eivätkä eri säätyläiset juurikaan tapailleet.
Joskus kävi niin hyvin, että riiauksesta alkanut suhde eteni avioliittoon ja tytöstä tuli rouva. Björkö sijaitsee saarella, johon ei mennyt siltaa. Siellä elettiin lähinnä meren avulla. Miehet lähtivät merille hankkimaan elantoa ja ruokaa ja tila jäi kotirouvan vastuulle. Rouva hoiti lapset ja tilan eläimet ja elämä oli kiireistä etenkin talvisin, kun luonnonvalo oli rajallista.
Mikä tuttipullon esivanhempi on kehtolapsen suun lähettyvillä?
Hääpuvut ja tehdastyöntekijän koti
Huoneessa voit nähdä erilaisia hääpukuja vuosikymmenten välillä. Rouva oli myös tavoiteltu ammatti, mutta kaikista naisista ei tullut rouvia. Nainen ”vajavaisena ihmisenä” ja ”aivoiltaan riittämättömänä” on syntynyt hyvin varhain, vaikka metsästäjä- ja keräilijäyhteisössä naiset olivat tasa-arvoisessamassa asemassa ja yhteisöjä johtivat lähinnä äidit, mutta siirryttäessä maatalousyhteiskuntaan naisen ja miehen roolit eriytyivät. Vuonna 1743 säädettiin jopa laki naisten aivojen riittämättömyydestä.
Vuonna 1864 säädettiin uusi laki, että naimattomat yli 25-vuotiaat naiset kuitenkin saivat täysimääräisesti määrätä omasta omaisuudestaan. Vaasan perustettiin tehtaita, jotka tarvitsivat uusia työntekijöitä ja naiset haluttiin pois sukulaisten nurkista.
Keitä kutsuttiin pumpulitytöiksi?
Pumpulityttö Annan omaisuus on vitriinissä, mutta mikä eläin makaa sängyllä?
Lemmikit yleistyivät 1900-luvulla myös työläisten ja rahvaan keskuuteen.
Vaasa kuvina
Valokuvaaja oli yksi naisille sopivista ammateista. Vaasan kuuluisin valokuvaaja on Julia Widgren, joka kuvasi myös maalaisia ja tavallista kansaa sekä vankeja ja loistokkaasti myös aatelisia. Widgrenin valokuvia voit ihailla edellisen huoneen seinältä. Widgrenin ehkä kuuluisin valokuva on puukkojunkkari Antti Isotalosta ja Antti Rannanjärvestä (jotka näit Vaasan palosta kertovassa huoneesta).
Milloin Julia Widgrenillä oli valokuvausateljee Vaasassa?
Montako valokuvaajaa toimi Vaasassa 1900-luvun alussa ja moniko heistä oli naisoletettuja?
1900-luku, tehtaita ja kesäelämää
Mathilda Wrede on myös kuuluisimpia vaasalaisia.
Missä Mathilda Wrede asui asuessaan Vaasassa?
Wreden on kerrottu olevan yksi aikuissosiaalityön uranuurtajista.
Kenen kanssaan hän ystävystyi auttaessaan ja tutustuessaan vankeihin?
Naiset eivät ”vajavaisina olentoina” tietenkään saaneet mennä ilman miestä ravintoiloihin tai kahviloihin.
Mikä kahvila perustettiin nimenomaan naisille ja mihin vuoteen asti tämä kahvila toimi?
Näet huoneessa pienoismallin uudesta Vaasasta. Tosin sekin on muuttunut ja osin purettu.
Mikä rakennuksista on kuitenkin yhä olemassa?