Erika Adamsson – Nostalgia

Avajaispuhe –Minna Sartes

 

Arvoisat näyttelyvieraat!

 

Jotkut maalaukset tekevät vaikutuksen ensi näkemältä. Yksi tällaisista maalauksista osui kerran silmiini Turun Wäinö Aaltosen museon näyttelyssä heti paraatipaikalla. Maalauksessa mies puhdistaa moottorisahaa tulen loimun valossa. Tunnelma oli niin käsin kosketeltava, että pysähdyin nauttimaan siitä: Rauhallisesta hetkestä askareen parissa, takkatulen ja lämpenevän mökin äänistä, mökin hämärästä valosta ja hiukan kosteasta tuoksusta, joka kertoo myöhäissyksyisestä illasta. Maalaus kiinnosti niin, että painoin taiteilijan nimen mieleeni – Erika Adamsson. Vuosi oli 2004 ja teoksen nimi oli Vuosihuolto. Tähän teokseen olen palannut vuosien varrella useasti. Sen tunnelma rauhoittaa minua ja tuo syvän rauhan, turvallisuuden ja hyvän olon tunnetta.

 

Seuraava maalaus, joka on jäänyt mieleeni, oli kutsukortissa, jota säilytin kauan työpöydälläni. Matala, anonyymi 1960-luvulla rakennettu ostoskeskus talvipäivän sinertävässä valossa. En oikeastaan osaa sanoa, mikä minua kuvassa on viehättänyt, mutta olen mielelläni katsellut sitä usein ja pitkään vuosien varrella. Vasta myöhemmin luin jostakin, että maalaus kuvaa rikospaikkaa, ja että niitä on kokonainen sarja. Tuota rikospaikkamotiivia pidin vähän outona, mutta kuva kiehtoi. Taiteilija oli Erika Adamsson. Maalauksen nimi on Pikaistuksissa tehty, Lehtimäki, ja se on vuodelta 2010.

 

Taidemuseot pitävät säännöllisesti näyttelyitä myös omasta kokoelmastaan, ja niin myös Turun Wäinö Aaltosen museo, jonka vuoden 2014 kokoelmanäyttelyn nimi oli Adidasmies ja Voimanainen. Kutsukortissa oli Erika Adamssonin Adidasmies. Säästin taas korttia pitkään ja katselin Adidasmiestä – vanhaa miestä, joka kulkee rollaattorilla pitkin kiiltäväksi vahattua hoitolaitoksen käytävän lattiaa. Mies etenee maalauksessa selkä katsojaan päin, ja kuvaustavasta välittyy niin suuri hellyys aihetta kohtaan, että katsojan sydän pusertuu kokoon liikutuksesta. Katsoja voi kuulla käytävän kaiun ja hoitajien äänet kauempaa sekä aistia miehen puhtaiden vaatteiden tuoksun ja lounasruuan jäänteet, kun astioita ruokasalissa ollaan keräämässä pois.

 

Harrastan, tai olen ainakin harrastanut, akvarellimaalausta. Yhtenä kesänä Åbo Svenska Arbetarinstitut järjesti lyhytkurssin kaupunkikuvamaalauksesta Aurajokivarren ympäristössä. Opettajana oli Erika Adamsson. Pitkään emmittyäni ilmoittauduin kurssille. Samaan aikaan kiinnosti kovasti päästä ihailemani taiteilijan oppiin, mutta samalla myös pelotti. Harmikseni kurssia ei sitten lopulta kuitenkaan järjestetty.

 

Myöhemmin tutustuin Erikaan yhteisen ystävän kautta, ja olen saanut myös nauttia hänen opetuksestaan. Olen saanut käydä Erikan kanssa kiinnostavia keskusteluja taiteesta. Yksi yhteinen ihailumme kohde on David Hockney, jonka maalauksia olemme käyneet yhdessä katsomassa ulkomaita myöden. Olemme tehneet pieniä taideretkiä myös kotimaassa, ja käyneet useissa kotimuseoissa, joissa olemme ihailleet erilaisia näkymiä, interiöörejä, esineitä ja yksitysikohtia.

 

Yksi Erikan muutaman vuoden takaisista maalauksista on nimeltään Chinese Vase, jossa on kuvattuna Turkulaisen Ett Hem -museon interiööriä, henkilöitä ja museossa esillä oleva kiinalainen vaasi. Jostain syystä tämä vaasi kiehtoi minua, ja kun vierailin museossa Erikan esittäessä 1800-luvun lopun taiteilijatar Elin Dalielsson-Gambodgia maalaamassa talon rouvan muotokuvaa, tarkastelin myös vaasia. Vaasin takana on kultakehyksinen peili, josta vaasi heijastuu. Ajattelin ottaa siitä valokuva kännykälläni, ja kuvakulmaa etsiessäni näin itseni peilistä, ja nappasinkin kuvan, jossa vaasin lisäksi näyn minäkin. Jaoin kuvan sosiaalisessa mediassa museovierailusta kertoessani. Yllätys oli suuri, kun näin valokuvani maalauksena Erikan näyttelyssä Forum Boxissa. En ollut tiennyt, että hän oli ottanut aiheen kuvastani. Maalaus on esillä Erikan Nostalgia-näyttelyssä täällä Tikanojan taidekodissa. Sen nimi on Perception eli havainto. En osaisi kuvitella parempaa muotokuvaa itsestäni.

 

Toivotan kaikille hyvää näyttelykäyntiä ja mielenkiintoisia havaintoja taiteen parissa. Taide on parhaimmillaan, kun se avaa omaa näkemistä.

 

Minna Sartes

Turun kaupungin vapaa-aikajohtaja

 

Kuva: Perception, 2019. Öljy alumiinille. Kuva: Antti Ranki, Courtesy of MAKASIINI CONTEMPORARY