Taidetta ja tavaraa -
Nelin-Cronströmin taidekoti

Nelin-Cronströmin taidekoti toimi Vaasan Rantakadulla vuosina 1997-2017. Se oli yksityiskoti, joka lahjoitettiin Pohjanmaan museolle vuonna 1997.

Anne-Marie Cronström

Anne-Marie Nelin syntyi 23.3.1923 Vaasassa. Hänen vanhempansa olivat Alfred ja Elin Nelin.

Anne-Marie valmistui ylioppilaaksi Vaasan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1941 ja jatkoi seuraavana vuonna opintojaan Helsingin yliopiston historiallis-filosofisessa tiedekunnassa pääaineenaan pohjoismainen filologia. Lisäksi hän opiskeli kansatiedettä ja ruotsalaista kirjallisuutta.Muutaman vuoden jälkeen Anne-Marie Nelin aloitti opinnot Uppsalan yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1953. Tutkinto koostui Pohjoismaisesta kielitieteestä sekä vertailevasta kansatieteestä.

Anne-Marie valmistui ylioppilaaksi Vaasan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1941 ja jatkoi seuraavana vuonna opintojaan Helsingin yliopiston historiallis-filosofisessa tiedekunnassa pääaineenaan pohjoismainen filologia. Lisäksi hän opiskeli kansatiedettä ja ruotsalaista kirjallisuutta.Muutaman vuoden jälkeen Anne-Marie Nelin aloitti opinnot Uppsalan yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1953. Tutkinto koostui Pohjoismaisesta kielitieteestä sekä vertailevasta kansatieteestä.

Ruotsista Anne-Marie Cronström kirjoitti ahkerasti kirjeitä Vaasassa asuville vanhemmilleen. Nämä puolestaan vierailivat säännöllisesti tyttärensä luona. Vanhempien kesähuvila Villa Solhem Vaasan Yttersundomissa oli myös Cronströmeille tärkeä, ja he viettivät siellä useita kesiä. Lisäksi heillä oli oma pieni asunto Rantakadulla samassa kiinteistössä, jossa Anne-Marien vanhemmat asuivat.

Lähes neljänkymmenen vuoden ajan, vuoteen 1988 asti, Anne-Marie Cronström työskenteli Uppsalan Murre- ja kansanperinnearkistossa. Hän kirjoitti Ruotsin murteiden sanakirjaan neljän vuosikymmenen aikana noin puoli miljoonaa hakusanaa. Vielä eläkkeellä ollessaan hän työsti materiaalia eestiläis-ruotsalaiseen sanakirjaan. Hän teki muutamia matkoja Eestin ruotsalaiselle kielialueelle 1990-luvun alussa. Kolmannelta matkalta palatessaan hän menehtyi Estonian katastrofissa Itämerellä 28.9.1994.

Nils-Gustav Cronström

Nils-Gustav Cronström syntyi Porvoossa 12.11.1921. Hänen isänsä oli pormestari Paul Cronström ja äitinsä Borghild o.s. Lagerblad. Paul Cronström toimi myös kihlakunnantuomarina Maalahdessa. Nils-Gustav Cronström pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä normaalilyseosta vuonna 1941, ja aloitti samana vuonna opinnot Helsingin yliopistossa. Sieltä hän siirtyi valtion stipendiaattina Uppsalan yliopistoon vuonna 1944. Filosofian maisteriksi Nils-Gustav valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1950 pääaineenaan ruotsalainen kirjallisuus ja pohjoismainen filologia. Hän suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon Åbo Akademissa vuonna 1965. Elämäntyönsä Cronström teki arkistonhoitajana ja kirjastovirkailijana Bolidenin Kaivososakeyhtiön / Boliden AB:n pääkonttorissa Tukholmassa vuosina 1959-86. Nils-Gustav Cronström kuoli vuonna 2006

Alfred Nelin

Alfred Nelin syntyi Vaasassa 4.8.1899. Hänen vanhempansa olivat Anders Johan Nelin Ohls ja Anna Carolina o.s. Törner. Nuoruudessaan hän kuului Vaasan suojeluskuntaan ja osallistui sisällissotaan rintamalla. Ylioppilaaksi Alfred Nelin valmistui Vaasassa vuonna 1918 ja aloitti seuraavana vuonna työnsä kamreerina Helsingfors Aktiebankissa Vaasassa jääden sieltä eläkkeelle vuonna 1967.

Alfred Nelin harrasti nuorena urheilua, ja varsinkin talviurheilu oli lähellä hänen sydäntään. Hän osallistuikin aktiivisesti vastaperustetun urheiluseura Hellaksen toimintaan. Myös kulttuuri ja kuvataide kiinnostivat Alfredia, ja vaimonsa Elinin kanssa hän täytti Rantakadun kodin taiteella ja taide-esineillä. Taiteen kerääjinä pohjalaisuus oli heille tärkeä hankintakriteeri. Vuonna 1964 hän toimi mm. Pohjalaisen Taiteilijaliiton varainhankkijana. Neliniä lienee kiinnostanut myös kasvitiede, sillä vuonna 1971 hänelle myönnettiin Kungliga Krukväxt Klubbenin kunniakirja. Alfred Nelin kuoli Vaasassa 27.2.1974.

Elin Nelin

Elin Petander syntyi Vaasassa 19.4.1900. Hänen vanhempansa olivat Sulvalla syntynyt kauppias Johannes (Johan) Ottoson Petander ja Beata Lisa o.s Södergård/Skinnar. Johannes Petander perusti vuonna 1900 Vaasan Raastuvankadulle muun muassa polkupyöriä myyneen liikkeen, joka toimi hänen kuolemaansa vuoteen 1951 asti.


Elin Petander kävi koulua Vaasassa ja jatkoi opintojaan kaupungissa vuonna 1918. Hän solmi avioliiton Alfred Nelinin kanssa 25.11.1922 Vaasan metodistikirkossa. Elin Nelin kuoli 25.4.1991.

1930 –luvun alussa Elin ja Alfred Nelin muuttivat uuteen kerrostaloon Rantakadulle. Huoneistossa toimi myöhemmin heidän nimeään kantanut kotimuseo. 1930-luvun puolivälissä monipuolisesti taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneet Nelinit omistautuivat yhä enemmän jo edellisellä vuosikymmenellä alkaneen kotikokoelmansa kartuttamiselle. Aluksi he hankkivat kotiinsa käyttötaidetta, mutta 1930-luvun kuluessa keräämisen pääpaino siirtyi kuvataiteeseen. Samanaikaisesti he myös perehtyivät taidehistoriaan, mikä näkyi kotiin hankitussa taidekirjallisuudessa. Nelinit ostivat teoksia taidenäyttelyistä tai suoraan taiteilijoilta, joskus myös huutokaupoista.

Nostoja Nelinin kokoelmasta

Nelin-Cronströmin taidekodin kokoelma

Nelin-Cronströmin taidekodin kokoelmaan kuuluu lähes 300 teosta, ja se koostuu kolmesta kokonaisuudesta. Laajin näistä on seitsemän vuosikymmenen aikana karttunut Alfred ja Elin Nelinin kokoelma, johon yli puolet teoksista kuuluu. Anne-Marie Cronström osallistui vanhempiensa kokoelman keräämiseen kolmen vuosikymmenen ajan hankkien samalla omaan kokoelmaansa noin 70 teosta. Loput tulivat kokoelmaan Nils-Gustav Cronströmin kautta sekä perintönä että lahjoina.

Nelinien kokoelman ensimmäinen teos lienee amatööritaiteilija Einar Forsmanin kopio Albert Edelfeltin öljymaalauksesta Kylpeviä lapsia Porvoon joessa. 1920-luvun alkupuolella tehtyihin varhaisimpiin kokoelmaostoihin kuului kaksi etsausta, Emil Åbergin Kippariukkoja ja Frans Nybergin Kirkon sisäkuva. Alfred Nelin piti kokoelman perustana vuosikymmenen lopulla hankittuja kolmea tuntemattoman taiteilijan öljyvärimaalausta, Nainen pianon ääressä, Munkinpää ja Katunäkymä

1930-luvulla Nelinit kiinnostuivat miniatyyrimaalauksesta ja hankkivat viisi Zaida Sandmanin posliinimaalausta, jotka olivat suurimmaksi osaksi kopioita vanhemmasta muotokuvataiteesta. Seuraavan vuosikymmenen loppupuolella hankittiin vielä yhdeksän Sandmanin miniatyyrimaalausta, joiden aiheet olivat pääosin historiallisia. Vaasalaiselta Einari Uusikylältä pohjalaiseen taiteeseen keskittyneet Nelinit hankkivat viisi pienikokoista maisemamaalausta.

Sotavuodet merkitsivät taukoa taiteen keräämisessä. 1940-luvun alkupuolella Nelinit kuitenkin ostivat kaksi romanttista öljyvärimaalausta Suomeen muuttaneelta venäläiseltä taiteilijalta N. Tscherbakoff/Tervakorvelta. Vuosikymmenen keskeisimmät hankinnat olivat Uno Backlundin kolme puistomaisemaa Örnsköldsvikistä: Veneitä lumessa, Syysjää ja Syysvärejä.

1950-luvulla vuosittaisten kokoelmaostojen määrä kasvoi ja Nelinit tekivät merkittävimmät hankintansa. Jo vuonna 1950 kokoelma karttui kuudella teoksella, joihin kuuluivat muiden muassa Lasse Wuorisen öljymaalaus Bornholmin satama sekä suoraan taiteilija Eva Willför-Hileltä hankittu Hortensia. Nils-Gustav Cronströmin mielestä tuon vuoden hankinnoista erityishuomion ansaitsivat vuonna 1703 valmistunut italialaisen Andrea Scacciatin maalaus Kukkia pronssimaljakossa sekä Maria Wiikin Tuntemattoman naisen muotokuva todennäköisesti 1880-luvun alkupuolelta.

Vuoden 1951 merkittäviin hankintoihin kuuluivat Lasse Wuorisen maisema Kööpenhaminan Nyhavnista sekä taiteilija Eemu Myntin puolison Eva Bremerin näyttelystä ostetut teokset Hindutyttö, Aamuvoimistelu ja Asetelma. Seuraavana vuonna Nelinit hankkivat Nils-Gustav Cronströmin mielestä kokoelman tärkeimmät teokset, muun muassa Lea Ignatiuksen Juthbackan kartanon sisustaa, Tukholman matkalla hankitut kaksi kiinalaista maalausta lasille sekä Viktor Dalbon öljyvärimaalaukset Rentukoita maljassa ja Syksyinen metsä. Monet uusista hankinnoista olivat akvarelleja, mm. unkarilaissyntyiseltä Nandor Mikolalta. Merkittävin oli kuitenkin ranskalaisen Pierre Bonnardin litografia L’Enfant á la lampe.

Vaikka vuosittaiset hankinnat tämän jälkeen vähenivät, Nelinit ostivat edelleen merkittäviä teoksia. Vuoden 1953 hankintoihin kuuluivat Bror Andsténin Ihminen, Ernst Mether-Borgströmin näkymä Cagnes-sur-Meristä sekä Pekka Halosen Kevätpuro. Kokoelma karttui myös kolmella tuntemattomien saksalaistaiteilijoiden maalauksella, joista kaksi on mahdollisesti peräisin 1700-luvulta. Carl Warghilta hankittiin kaksi teosta, joiden aiheet olivat Cagnes-sur-Meristä. Huutokauppalöytöihin kuului Santeri Salokiven Saint Cloudissa maalaama naisen muotokuva vuodelta 1925.

Vuonna 1956 Nelinit ostivat Artekin näyttelystä jälkivedoksen Henri de Toulouse-Lautrecin litografiasta Marcelle. Saman taiteilijan La Goulue- nimisen jälkivedoksen sekä Eric Vasströmin akvarellin Aihe Kungsträdgårdenista he ostivat Wasa Teaterissa järjestetystä näyttelystä. Seuraavana vuonna Nelinit ostivat Pohjanmaan museossa järjestetystä näyttelystä Ragnar Ekelundin öljyvärimaalauksen Gerona. Kokoelma kasvoi muutamaa vuotta myöhemmin kahdella Ekelundin lyijykynäpiirroksella ja öljyvärimaalauksella.

1960-luvulla Nelinien keräysinto laantui huomattavasti. Kokoelmaa kartutettiin ainoastaan kahdella teoksella, Eva Olsonin ja Åke Hellmanin vuosina 1964 ja 1965 valmistuneilla öljyvärimaalauksilla. Seuraavan vuosikymmenen alussa kokoelmahankintoja ei myöskään tehty, mihin osasyynä lienee Alfred Nelinin kuolema. Vuosikymmenen loppupuolella Elin Nelin hankki muun muassa Nandor Mikolan akvarellin Pilvinen päivä sekä vaasalaisen Sirkka Nymanin akryylimaalauksen Kukkia pöydällä.

Anne-Marie Cronström alkoi kerätä omaa taidekokoelmaa 1970-luvulla, ja osti Tapani Tammenpään grafiikan työn nimeltä Yölento. Vuosikymmenen loppupuolella hän hankki yhä enemmän paperipohjaisia taideteoksia, kuten Lea Ignatiuksen ja Tapani Tammenpään grafiikkaa sekä Nandor Mikolan akvarellit Onnen kukka, Keltainen kukka ja Usva. Näitä sekä vuonna 1975 hankittuja Carl Warghin akvarelleja Anne-Marie Cronström arvosti erityisesti, sillä hän vei ne mukanaan kotiinsa Sigtunaan. Vaasaan ne palasivat vasta vuonna 1995.

1980-luvulla kokoelmia kartutettiin pääasiassa grafiikalla. Siitä huolimatta Elin Nelin ja Anne-Marie Cronström ostivat toisinaan myös maalauksia, kuten Elinin vuonna 1984 hankkiman Ethel Swahn-Luutosen akryylimaalauksen Ilta Vöyrinkaupungilla. Kokoelman kartuttaminen taukosi hetkeksi Elin Nelinin kuoleman jälkeen 1990-luvun alussa. Anne-Marie Cronström teki viimeiset hankintansa vuonna 1993.

Poimintoja Cronströmin kokoelmasta

Nelin-Cronströmin taidekodin esineet

Nelin-Cronströmin taidekodissa näkyi kahden intohimoisen keräilijäsukupolven kiinnostus taiteeseen ja kirjallisuuteen. Aluksi Nelinit tekivät hankintoja tarpeeseen, mutta alusta alkaen esineen oli täytettävä sekä käytännöllinen että esteettinen funktio. Kodin kokoelmiin hankittiin taiteen lisäksi antiikkihuonekaluja, koriste-esineitä ja kirjallisuutta

Elin Nelin keräsi taidelasia, posliinia ja antiikkia. Hän vieraili 1940-1970-luvuilla usein tyttärensä luona Ruotsissa, josta hän osti erityyppisiä koriste-esineitä. Elin Nelin myös tilasi tyttärensä kautta Ruotsista monia esineitä, joita tytär ja vävy Vaasassa vieraillessaan toivat autolla mukanaan. Posliinikokoelma oli runsas, ja kodissa oli myös edustava otos suomalaista ja ruotsalaista 1950- ja 1960-lukujen taidelasia ja -keramiikkaa. Lasiesineet kertoivat Nelinien rakkaudesta Italiaan, josta venetsialaiset peilit ja italialaiset kynttiläkruunut toivat tuulahduksen. Nelinien yli 2200 niteen kirjastoon kuului monia kirjallisuushistorian klassikoita sekä kirjojen ensipainoksia.

 

Suomalaisen taidelasin ja sarjatuotannon muotoilu alkoi 1930-luvulla. Sodan jälkeen kodeissa tarvittiin edullista arkitavaraa. Lasitehtaat aloittivat aktiivisen yhteistoiminnan muotoilijoiden kanssa, ja useimmat 1940-luvun jälkipuolella tuotantoon tulleet mallit olivat ammattimuotoilijoiden suunnittelemia. Taidelasin tekeminen hiipui 1950-luvun puolivälissä. Tehtaiden tavoitteena oli saada entistä enemmän sarjatuotantoon sopivaa tavaraa, ja taidelasi muuttui käytännöllisiksi maljakoiksi, maljoiksi ja vadeiksi. Nelinien lasikokoelma sisälsi mm. pulloja, karahveja, maljoja, vateja ja maljakoita. Näiden lisäksi perheellä oli paljon käyttölaseja ja pikareita. Nelinien kodissa oli mm. Heikki Orvolan, Kaj Franckin, Gunnel Nymanin, Oiva Toikan, Mikko Merikallion, Nanny Stillin, Helena Tynellin ja Tapio Wirkkalan suunnittelemia lasiesineitä.

Elin Nelin piti sisustamisesta, ja taidekodin sisustus oli eri vuosikymmenten ja tyylien yhdistelmä. Huonekalut oli koottu kodikkaiksi ruokailu- ja seurusteluryhmiksi, ja sisustus rakentui symmetrian ideaan. Kalustukseen kuului runsaasti tuoleja, sohvia, pöytiä, peilejä, lipastoja ja kirjahyllyjä. Lautalattiat peitettiin lukuisilla plyysimatoilla. Kodissa oli kymmeniä valaisimia, erilaisia kattokruunuja, lampetteja sekä lattia- ja pöytälamppuja. Televisiota ei ollut lainkaan. Huoneissa oli esineasetelmia, jotka oli soinnutettu yhteen värien ja muotojen perusteella. Elin yhdisteli sisustuksessa arvokasta ja arvotonta, esimerkiksi muoviruusuja arvokkaassa vaasissa. Tiloja erotettiin toisistaan sermien avulla. Harmonisine taide- ja huonekaluryhmineen ja värisoinnutuksineen taidekoti kuvasti aikansa sisustusihanteita ja muodosti sellaisenaan kokonaistaideteoksen

.

 

Keittiöön on 1950-luvulla vaihdettu lasiset väliovet. Samoilta ajoilta ovat peräisin kaikki ovien lasinupit keittiössä ja kirjastohuoneessa. Ne on ostettu Italiasta, mikä osaltaan kertoo perheen viehtymyksestä maahan.

Taidekoti säilytettiin pienintäkin yksityiskohtaa myöten sellaisena kuin se oli Elin Nelinin kuollessa vuonna 1991. Sen arvo oli ennen kaikkea sen muodostamassa, aikansa ihanteita kuvastavassa kokonaisuudessa.

Testamentti

Vaimonsa kuoltua Nils-Gustav Cronström jätti tämän toiveen mukaisesti kaiken Rantakadun huoneistossa paikolleen. Vuonna 1997 hän lahjoitti taidekokoelmat, Rantakadun huoneiston sekä Sundomissa sijainneen huvilan irtaimiston Pohjanmaan museolle nimellä Anne-Marie Cronströms minne (Anne-Marie Cronströmin muisto). Nils-Gustav halusi lahjoituksellaan kunnioittaa vaimonsa ja tämän vanhempien muistoa ja elämäntyötä keräilijöinä.

Huoneisto nimettiin Nelin-Cronströmin taidekodiksi. Lahjakirjan mukaan kokoelma oli säilytettävä yhtenäisenä ja alkuperäisessä ympäristössään, ja sitä tuli esitellä tilauksesta taiteesta kiinnostuneelle yleisölle museon henkilökunnan valvonnassa. Turvallisuussyistä taidekotia esiteltiin korkeintaan viiden hengen ryhmille kerrallaan.

Taidekoti lakkautettiin säästösyistä vuonna 2017. Lahjakirja mahdollisti esineiden myymisen siinä tapauksessa, että taidekodin toiminta lopetetaan eikä museo ota irtaimistoa kokoelmiinsa. Museoesineiden myynti on erittäin harvinaista. Lahjoittajan toiveen mukaisesti siihen päädyttiin, koska museo pystyi tallentamaan kokoelmiinsa vain osan taidekodin tuhansista esineistä. Osa esineistä lahjoitettiin muihin museoihin, ja huonokuntoisimmat poistettiin kokonaan. Ennen lakkauttamista kaikki esineet dokumentoitiin ja valokuvattiin, joten tieto kodin irtaimistosta säilyy. Verkkonäyttelyn avulla taidekodin kulttuuriperintö elää edelleen

Info

Taidetta ja tavaraa –verkkonäyttely on toteutettu Vaasan kaupungin museoiden Nelin-Cronströmin kokoelman taideteos- ja esinetietojen pohjalta.

Taideteokset kuuluvat Anne-Marie Cronströmin muisto –kokoelmaan. Teokset on kuvattu verkkonäyttelyä varten, kuvat on ottanut Mikko Lehtimäki

Näyttelyn teknisen toteutuksen on tehnyt Vaasan ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelytieteiden opiskelija Juuso Rintamäki opinnäytetyönään.

Arkistovalokuvat ovat perheen omista kokoelmista. Kuvista ei aina ole saatavilla kuvaaja- tai ajoitustietoja. Kuvia säilytetään Pohjanmaan museon valokuva-arkistossa.

Näyttelyn sisällön on suunnitellut Vaasan kaupungin museoiden työryhmä Elina Bonelius, Auli Jämsänen, Maaria Salo, Nina Takala ja Kimmo Vatanen.