TAIDETTA JA TAVARAA – Nelin-Cronströmin taidekoti Vaasassa

Taidetta ja tavaraa -
Nelin-Cronströmin taidekoti

Nelin-Cronströmin taidekoti toimi Vaasan Rantakadulla vuosina 1997-2017. Se oli yksityiskoti, joka lahjoitettiin Pohjanmaan museolle vuonna 1997.

Anne-Marie Cronström

Anne-Marie Nelin syntyi 23.3.1923 Vaasassa. Hänen vanhempansa olivat Alfred ja Elin Nelin.

Anne-Marie valmistui ylioppilaaksi Vaasan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1941 ja jatkoi seuraavana vuonna opintojaan Helsingin yliopiston historiallis-filosofisessa tiedekunnassa pääaineenaan pohjoismainen filologia. Lisäksi hän opiskeli kansatiedettä ja ruotsalaista kirjallisuutta.Muutaman vuoden jälkeen Anne-Marie Nelin aloitti opinnot Uppsalan yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1953. Tutkinto koostui Pohjoismaisesta kielitieteestä sekä vertailevasta kansatieteestä.

Ruotsista Anne-Marie Cronström kirjoitti ahkerasti kirjeitä Vaasassa asuville vanhemmilleen. Nämä puolestaan vierailivat säännöllisesti tyttärensä luona. Vanhempien kesähuvila Villa Solhem Vaasan Yttersundomissa oli myös Cronströmeille tärkeä, ja he viettivät siellä useita kesiä. Lisäksi heillä oli oma pieni asunto Rantakadulla samassa kiinteistössä, jossa Anne-Marien vanhemmat asuivat.

Lähes neljänkymmenen vuoden ajan, vuoteen 1988 asti, Anne-Marie Cronström työskenteli Uppsalan Murre- ja kansanperinnearkistossa. Hän kirjoitti Ruotsin murteiden sanakirjaan neljän vuosikymmenen aikana noin puoli miljoonaa hakusanaa. Vielä eläkkeellä ollessaan hän työsti materiaalia eestiläis-ruotsalaiseen sanakirjaan. Hän teki muutamia matkoja Eestin ruotsalaiselle kielialueelle 1990-luvun alussa. Kolmannelta matkalta palatessaan hän menehtyi Estonian katastrofissa Itämerellä 28.9.1994.

Nils-Gustav Cronström

Nils-Gustav Cronström syntyi Porvoossa 12.11.1921. Hänen isänsä oli pormestari Paul Cronström ja äitinsä Borghild o.s. Lagerblad. Paul Cronström toimi myös kihlakunnantuomarina Maalahdessa. Nils-Gustav Cronström pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä normaalilyseosta vuonna 1941, ja aloitti samana vuonna opinnot Helsingin yliopistossa. Sieltä hän siirtyi valtion stipendiaattina Uppsalan yliopistoon vuonna 1944. Filosofian maisteriksi Nils-Gustav valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1950 pääaineenaan ruotsalainen kirjallisuus ja pohjoismainen filologia. Hän suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon Åbo Akademissa vuonna 1965. Elämäntyönsä Cronström teki arkistonhoitajana ja kirjastovirkailijana Bolidenin Kaivososakeyhtiön / Boliden AB:n pääkonttorissa Tukholmassa vuosina 1959-86. Nils-Gustav Cronström kuoli vuonna 2006

Alfred Nelin

Alfred Nelin syntyi Vaasassa 4.8.1899. Hänen vanhempansa olivat Anders Johan Nelin Ohls ja Anna Carolina o.s. Törner. Nuoruudessaan hän kuului Vaasan suojeluskuntaan ja osallistui sisällissotaan rintamalla. Ylioppilaaksi Alfred Nelin valmistui Vaasassa vuonna 1918 ja aloitti seuraavana vuonna työnsä kamreerina Helsingfors Aktiebankissa Vaasassa jääden sieltä eläkkeelle vuonna 1967.

Alfred Nelin harrasti nuorena urheilua, ja varsinkin talviurheilu oli lähellä hänen sydäntään. Hän osallistuikin aktiivisesti vastaperustetun urheiluseura Hellaksen toimintaan. Myös kulttuuri ja kuvataide kiinnostivat Alfredia, ja vaimonsa Elinin kanssa hän täytti Rantakadun kodin taiteella ja taide-esineillä. Taiteen kerääjinä pohjalaisuus oli heille tärkeä hankintakriteeri. Vuonna 1964 hän toimi mm. Pohjalaisen Taiteilijaliiton varainhankkijana. Neliniä lienee kiinnostanut myös kasvitiede, sillä vuonna 1971 hänelle myönnettiin Kungliga Krukväxt Klubbenin kunniakirja. Alfred Nelin kuoli Vaasassa 27.2.1974.

Elin Nelin

Elin Petander syntyi Vaasassa 19.4.1900. Hänen vanhempansa olivat Sulvalla syntynyt kauppias Johannes (Johan) Ottoson Petander ja Beata Lisa o.s Södergård/Skinnar. Johannes Petander perusti vuonna 1900 Vaasan Raastuvankadulle muun muassa polkupyöriä myyneen liikkeen, joka toimi hänen kuolemaansa vuoteen 1951 asti.

Elin Petander kävi koulua Vaasassa ja jatkoi opintojaan kaupungissa vuonna 1918. Hän solmi avioliiton Alfred Nelinin kanssa 25.11.1922 Vaasan metodistikirkossa. Elin Nelin kuoli 25.4.1991.

1930 –luvun alussa Elin ja Alfred Nelin muuttivat uuteen kerrostaloon Rantakadulle. Huoneistossa toimi myöhemmin heidän nimeään kantanut kotimuseo. 1930-luvun puolivälissä monipuolisesti taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneet Nelinit omistautuivat yhä enemmän jo edellisellä vuosikymmenellä alkaneen kotikokoelmansa kartuttamiselle. Aluksi he hankkivat kotiinsa käyttötaidetta, mutta 1930-luvun kuluessa keräämisen pääpaino siirtyi kuvataiteeseen. Samanaikaisesti he myös perehtyivät taidehistoriaan, mikä näkyi kotiin hankitussa taidekirjallisuudessa. Nelinit ostivat teoksia taidenäyttelyistä tai suoraan taiteilijoilta, joskus myös huutokaupoista.

Nostoja Nelinin kokoelmasta

Einar Forsman: Porvoonjoessa uivia poikia, kopio Albert Edelfeltin teoksen mukaan, n. 1920 Mikä sytytti Elinin ja Alfredin kiinnostuksen kuvataiteeseen? Arvatenkin halu luoda kaunis ja visuaalisesti monivivahteinen koti. Pariskunnan ensimmäinen vaatimaton koti sijaitsi Vaasan Palosaarella. Ehkäpä jo tuon kodin seinällä nähtiin kopio Albert Edelfeltin vuonna 1886 valmistuneesta maalauksesta Porvoonjoessa uivia poikia. Elin Petander sai maalauksen lahjaksi vuonna 1920 sen tekijältä, Einar Forsmanilta. Kuva kulki Nelinien mukana koko avioliiton ajan kuten ainakin esine, johon liittyy tunnearvoa.

Tuntematon: Nainen pianon ääressä Nelinit aloittivat taiteenkeräilyn vuoden 1927 tienoilla, jolloin he ostivat kolme maalausta. Yksi niistä oli intiimi sisäkuva. Maalausten myyjän mukaan teokset olivat itävaltaisten taideopiskelijoiden töitä. He maalasivat tauluja, joita myytiin eri puolilla Eurooppaa. Nainen pianon ääressä on signeerattu, mutta merkintä on hieman epäselvä – ehkäpä myyjän tarinassa oli perää? Alfred Nelin katseli 1920-luvun lopulla ostettuja tauluja kriittisin silmin. Hänen mielestään laadusta huolimatta nämä kolme työtä muodostivat heidän taidekokoelmansa perustan.

Zaida Sandman: Lukeva vanhus, po. Erakko tai Lukeva erakko Taidekokoelmaan kuuluu kaikkiaan 15 Zaida Sandmanin (1885-1973) posliinille maalaamaa taulua. Sandman tuli tunnetuksi Vaasassa 1920-luvulla posliinimaalauksistaan sekä batiikki- ja brokaditöistään. Hän opiskeli posliinimaalausta Anna Jahnin johdolla Helsingissä. Kolme vuotta kestäneiden opintojen jälkeen Sandman haki lisäoppia Dresdenistä, jossa hän lienee nähnyt hollantilaisen Salomon de Koninckin (1609-1656) maalauksen Lukeva erakko. Maalaus kuuluu Dresdenin Gemäldegalerien vanhojen mestareiden kokoelmaan.

Andrea Scacciati: Kukkia pronssimaljassa, 1703 Italialainen taiteilija Andrea Scacciati (1642-1710) oli erikoistunut kukka-asetelmiin. Hänen asetelmissaan on tavallisesti pronssinen maljakko, johon on aseteltu muhkea kimppu erilaisia kukkia, esimerkiksi tulppaaneja, pioneita, neilikoita ja ruusuja kuten tässä maalauksessa. Asetelman todellisuusvaikutelma voi erehdyttää katsojaa. Maalauksessa esitetyt kukat eivät kuki samanaikaisesti, joten taiteilija on tehnyt luonnoksia elävistä kukista ja kuvannut ne yhdessä vasta työhuoneessaan.

Carl Johan Billmark: Uppsalan tuomiokirkko, noin 1860-1870. Anne-Marie Cronström antoi äidilleen 50-vuotislahjaksi ruotsalaisen taiteilija Carl Johan Billmarkin (1804-1870) litografian. Sen aiheena on Anne-Marielle tutuksi tullut ympäristö, Uppsalan vanha kaupunkimaisema. Kuvan etualalla virtaa Fyrisån-joki, jonka partaalle on asetettu kuivumaan pyykkiä. Vasemmalla näkyy 1300-luvulta lähtien toiminut Akatemian mylly. Uppsalan tuomiokirkko, Ruotsin kansallispyhättö, muodostaa maisemalle jyhkeän taustan.

Monet Anne-Marie ja Nils-Gustav Cronströmin taideteoksista kulkivat Suomen ja Ruotsin kotien väliä. Kotien sisustus eli vuosien myötä. Anne-Marien ostot kohdistuivat ensisijaisesti aikalaistaiteeseen sekä grafiikkaan. Hänen ensimmäinen hankinta oli Nils Zetterbergin (1910-1986) litografia.

Pierre Bonnard: Lapsi lampun ääressä, 1896 Nelinit ostivat Pierre Bonnardin (1867-1947) teoksen Pohjanmaan museossa vuonna 1952 esillä olleesta Artekin näyttelystä. Artekin perustajajäseniin kuulunut Maire Gullichsen (1907-1990) oli hankkinut Bonnardin litografian Lontoosta. Siitä on tehty sadan vedoksen sarja, joten L´enfant á la lampe -työn vedoksen voi nähdä esimerkiksi New Yorkin Modernin taiteen museossa (MoMa). Bonnard oli 1950-luvulle tultaessa arvostettu taiteilija. Myös Nelinit olivat tietoisia hankkimiensa taideteosten arvosta. Alfred Nelin seurasi taiteilijoiden teosten hinnanmuodostusta vielä vuosikymmeniä hankinnan jälkeen. Hän arvioi, että Bonnardin litografian arvo oli noussut 1970-luvulle tultaessa moninkertaiseksi sen hankintahintaan verrattuna.

Lea Ignatius: Juthbackan kartanon sisustaa, 1952 Lea Ignatius (1913-1990) tallensi näkymän Uudessakaarlepyyssä sijaitsevasta Juthbackan kartanon huoneesta. Ignatiuksen maalauksessa päähuomio on valon ja ilmapiirin kuvauksessa. On kaunis kesäpäivä, tuuli pullistaa avoimen ikkunan verhoja, asukkaat ovat poistuneet huoneesta. Mutta pihamaalta taiteilija kuulee varmasti puheensorinaa ja vilkasta keskustelua. Juthbackassa kävi 1950-luvun alun kesinä tuhansia vierailijoita, sillä kartanosta tehtiin lepokoti äideille. Perheenäitien ohella kartanosta saivat nauttia lyhyemmän loman viettäjät sekä kurssivieraat.

Santeri Salokivi: Nainen St. Cloudista, 1925 Vaasan kaupungintalon museosalissa järjestettiin taidehuutokauppa huhtikuun sunnuntaina vuonna 1954. Myytävänä oli tunnetuimpien suomalaisten taiteilijoiden kuten Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin ja Helene Schjerfbeckin teoksia. Nelinit hankkivat huutokaupasta Santeri Salokiven (1886-1940) maalaaman muotokuvan. Salokiveä ei turhaan nimitetä aurinkomaalariksi, sillä hänen kiinnostuksensa kohdistui väriin ja valoon. Suomen pimeänä vuodenaikana hän työskenteli mielellään Italiassa tai Ranskassa. Salokiven mallina oli usein hänen puolisonsa Majsi, mutta tässä muotokuvassa on kuvattu joku muu ajanmukaiseen tyyliin pukeutunut nainen. Vaikka Nelinit olivat kiinnostuneita taiteesta, he eivät maalauttaneet itsestään muotokuvia. Alfred Nelinistä on tosin säilynyt nuoruusvuosina tehty tuntemattoman tekijän hiilipiirros, ja Linnanmäen huvipuistossa työskennellyt Onni Pursiainen on tallentanut hänen profiilinsa siluettikuvaan.

Mily Possoz: Huvipuisto, oletettavasti 1950-luku Huvipuiston iloiseen tunnelmaan johdattaa kuvallaan Mily Possoz (1888-1968). Hänen sadunomainen kuvansa esittää kiintymyssuhteiden, rakkauden ja ystävyyden täyteisen maailman. Kissatkin istuvat kuvassa siivosti rinta rinnan. Possoz tuli tunnetuksi kuvitustöistään ja grafiikastaan. Hän opiskeli Ranskassa, mutta pääosan elämäänsä hän asui ja työskenteli kotimaassaan Portugalissa. Possoz työskenteli aikana, joka oli poliittisesti epävakaata koko Euroopassa. Taiteilijan aiheet ja kuvien ja herkät värit välittävät kuitenkin elämäniloa.

Ragnar Ekelund: Gerona, 1954 Ragnar Ekelund kuului Prisma-ryhmään, jonka näyttely avautui Pohjanmaan museossa tammikuussa 1957. Nelinit ostivat sieltä maalauksen Gerona. Jostakin syystä teoksen ostopäivä säilyi tarkasti Alfred Nelinin muistissa, se oli lauantai 16.2.1957. Gerona (Girona) on kaupunki Kataloniassa, Espanjassa. Joen varrella sijaitsevat pastellinväriset talot jäävät helposti siellä käyneen mieleen. Nelinien kokoelmaan kuuluu kaksi muutakin Ekelundin kaupunkimaisemaa Etelä-Euroopasta, jotka Elin Nelin osti vierailullaan Ekelundin ateljeessa Lallukan taiteilijakodissa 1950-luvun lopulla.

Nandor Mikola: Pilvinen päivä, 1974 Alfred Nelinin kuoleman jälkeen Elin Nelin teki taidehankintojen ostopäätökset yksin. Hän hankki Nandor Mikolan (1911–2006) akvarellin Pilvinen päivä vuonna 1977. Tuolloin Mikola oli Vaasan huomatumpia taitelijoita. Nelinit ostivat jo vuonna 1952 kuusi Nandor Mikolan teosta, joten Pilvinen päivä oli luonteva jatko näille hankinnoille.

Tea Helenelund: Sammakkopoika, 1980 Taiteilija Tea Helenelundin (1917-2010) elämä ja työ kytkeytyvät läheisesti Vaasaan. Hän syntyi Sulvalla ja opiskeltuaan Suomen Taideakatemian koulussa asettautui pysyvästi Vaasaan. Helenelund on toteuttanut Vaasaan Liikenteessä kuolleen lapsen muistomerkin ja Lottapatsaan. Helenelundin veistos Sammakkopoika oli esillä Pohjanmaan museossa Vaasan Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä huhtikuussa 1980. Elin Nelin asetti Sammakkopojan Rantakadun kodin eteisaulan lipaston päälle, missä oli ennestään useita Helenelundin lapsiaiheisia veistoksia. Helenelundin pienoisveistoksissa on usein pieni poika tai tyttö kuvattu leikkimässä tai voimistelemassa. Taiteilija on käyttänyt arvokkaaksi koettua pronssimateriaalia ikään kuin muistuttamassa siitä, että jokainen lapsi ansaitsee yhtä paljon huomiota kuin kuka tahansa merkkihenkilökin.

Juha Tammenpää: Aaveratsastaja, 1983 Elin Nelin seurasi kaupungin taide-elämää vielä varttuneella iällä. Hän vieraili näyttelyissä tyttärensä kanssa ja molemmat ostivat kuvataidetta koteihinsa. Elin Nelin osti nuoren Juha Tammenpään (s. 1959) työn vuonna 1983. Aaveratsastaja kuuluu Tammenpään varhaisiin värigrafiikan teoksiin. Kertoman mukaan Tammenpään työn värit puhuttelivat Elin Neliniä. Värit olivat hänelle muutenkin tärkeitä, ja hän sommitteli Rantakadun kodin huoneiden lukuisat pienesineet, huonekalut, matot ja taulut huolella värisävyjen mukaisiksi kokonaisuuksiksi.

Nelin-Cronströmin taidekodin kokoelma

Nelin-Cronströmin taidekodin kokoelmaan kuuluu lähes 300 teosta, ja se koostuu kolmesta kokonaisuudesta. Laajin näistä on seitsemän vuosikymmenen aikana karttunut Alfred ja Elin Nelinin kokoelma, johon yli puolet teoksista kuuluu. Anne-Marie Cronström osallistui vanhempiensa kokoelman keräämiseen kolmen vuosikymmenen ajan hankkien samalla omaan kokoelmaansa noin 70 teosta. Loput tulivat kokoelmaan Nils-Gustav Cronströmin kautta sekä perintönä että lahjoina.

Nelinien kokoelman ensimmäinen teos lienee amatööritaiteilija Einar Forsmanin kopio Albert Edelfeltin öljymaalauksesta Kylpeviä lapsia Porvoon joessa. 1920-luvun alkupuolella tehtyihin varhaisimpiin kokoelmaostoihin kuului kaksi etsausta, Emil Åbergin Kippariukkoja ja Frans Nybergin Kirkon sisäkuva. Alfred Nelin piti kokoelman perustana vuosikymmenen lopulla hankittuja kolmea tuntemattoman taiteilijan öljyvärimaalausta, Nainen pianon ääressä, Munkinpää ja Katunäkymä

1930-luvulla Nelinit kiinnostuivat miniatyyrimaalauksesta ja hankkivat viisi Zaida Sandmanin posliinimaalausta, jotka olivat suurimmaksi osaksi kopioita vanhemmasta muotokuvataiteesta. Seuraavan vuosikymmenen loppupuolella hankittiin vielä yhdeksän Sandmanin miniatyyrimaalausta, joiden aiheet olivat pääosin historiallisia. Vaasalaiselta Einari Uusikylältä pohjalaiseen taiteeseen keskittyneet Nelinit hankkivat viisi pienikokoista maisemamaalausta.

Sotavuodet merkitsivät taukoa taiteen keräämisessä. 1940-luvun alkupuolella Nelinit kuitenkin ostivat kaksi romanttista öljyvärimaalausta Suomeen muuttaneelta venäläiseltä taiteilijalta N. Tscherbakoff/Tervakorvelta. Vuosikymmenen keskeisimmät hankinnat olivat Uno Backlundin kolme puistomaisemaa Örnsköldsvikistä: Veneitä lumessa, Syysjää ja Syysvärejä.

1950-luvulla vuosittaisten kokoelmaostojen määrä kasvoi ja Nelinit tekivät merkittävimmät hankintansa. Jo vuonna 1950 kokoelma karttui kuudella teoksella, joihin kuuluivat muiden muassa Lasse Wuorisen öljymaalaus Bornholmin satama sekä suoraan taiteilija Eva Willför-Hileltä hankittu Hortensia. Nils-Gustav Cronströmin mielestä tuon vuoden hankinnoista erityishuomion ansaitsivat vuonna 1703 valmistunut italialaisen Andrea Scacciatin maalaus Kukkia pronssimaljakossa sekä Maria Wiikin Tuntemattoman naisen muotokuva todennäköisesti 1880-luvun alkupuolelta.

Vuoden 1951 merkittäviin hankintoihin kuuluivat Lasse Wuorisen maisema Kööpenhaminan Nyhavnista sekä taiteilija Eemu Myntin puolison Eva Bremerin näyttelystä ostetut teokset Hindutyttö, Aamuvoimistelu ja Asetelma. Seuraavana vuonna Nelinit hankkivat Nils-Gustav Cronströmin mielestä kokoelman tärkeimmät teokset, muun muassa Lea Ignatiuksen Juthbackan kartanon sisustaa, Tukholman matkalla hankitut kaksi kiinalaista maalausta lasille sekä Viktor Dalbon öljyvärimaalaukset Rentukoita maljassa ja Syksyinen metsä. Monet uusista hankinnoista olivat akvarelleja, mm. unkarilaissyntyiseltä Nandor Mikolalta. Merkittävin oli kuitenkin ranskalaisen Pierre Bonnardin litografia L’Enfant á la lampe.

Vaikka vuosittaiset hankinnat tämän jälkeen vähenivät, Nelinit ostivat edelleen merkittäviä teoksia. Vuoden 1953 hankintoihin kuuluivat Bror Andsténin Ihminen, Ernst Mether-Borgströmin näkymä Cagnes-sur-Meristä sekä Pekka Halosen Kevätpuro. Kokoelma karttui myös kolmella tuntemattomien saksalaistaiteilijoiden maalauksella, joista kaksi on mahdollisesti peräisin 1700-luvulta. Carl Warghilta hankittiin kaksi teosta, joiden aiheet olivat Cagnes-sur-Meristä. Huutokauppalöytöihin kuului Santeri Salokiven Saint Cloudissa maalaama naisen muotokuva vuodelta 1925.

Vuonna 1956 Nelinit ostivat Artekin näyttelystä jälkivedoksen Henri de Toulouse-Lautrecin litografiasta Marcelle. Saman taiteilijan La Goulue- nimisen jälkivedoksen sekä Eric Vasströmin akvarellin Aihe Kungsträdgårdenista he ostivat Wasa Teaterissa järjestetystä näyttelystä. Seuraavana vuonna Nelinit ostivat Pohjanmaan museossa järjestetystä näyttelystä Ragnar Ekelundin öljyvärimaalauksen Gerona. Kokoelma kasvoi muutamaa vuotta myöhemmin kahdella Ekelundin lyijykynäpiirroksella ja öljyvärimaalauksella.

1960-luvulla Nelinien keräysinto laantui huomattavasti. Kokoelmaa kartutettiin ainoastaan kahdella teoksella, Eva Olsonin ja Åke Hellmanin vuosina 1964 ja 1965 valmistuneilla öljyvärimaalauksilla. Seuraavan vuosikymmenen alussa kokoelmahankintoja ei myöskään tehty, mihin osasyynä lienee Alfred Nelinin kuolema. Vuosikymmenen loppupuolella Elin Nelin hankki muun muassa Nandor Mikolan akvarellin Pilvinen päivä sekä vaasalaisen Sirkka Nymanin akryylimaalauksen Kukkia pöydällä.

Anne-Marie Cronström alkoi kerätä omaa taidekokoelmaa 1970-luvulla, ja osti Tapani Tammenpään grafiikan työn nimeltä Yölento. Vuosikymmenen loppupuolella hän hankki yhä enemmän paperipohjaisia taideteoksia, kuten Lea Ignatiuksen ja Tapani Tammenpään grafiikkaa sekä Nandor Mikolan akvarellit Onnen kukka, Keltainen kukka ja Usva. Näitä sekä vuonna 1975 hankittuja Carl Warghin akvarelleja Anne-Marie Cronström arvosti erityisesti, sillä hän vei ne mukanaan kotiinsa Sigtunaan. Vaasaan ne palasivat vasta vuonna 1995.

1980-luvulla kokoelmia kartutettiin pääasiassa grafiikalla. Siitä huolimatta Elin Nelin ja Anne-Marie Cronström ostivat toisinaan myös maalauksia, kuten Elinin vuonna 1984 hankkiman Ethel Swahn-Luutosen akryylimaalauksen Ilta Vöyrinkaupungilla. Kokoelman kartuttaminen taukosi hetkeksi Elin Nelinin kuoleman jälkeen 1990-luvun alussa. Anne-Marie Cronström teki viimeiset hankintansa vuonna 1993.

Poimintoja Cronströmin kokoelmasta

Anne-Marie Cronström osti jonkin verran teoksia samoilta taiteilijoilta kuin hänen vanhempansa. Molempia kokoelmia yhdistävät muun muassa Tapani Tammenpään (s. 1934) grafiikan työt. Anne-Marie osti hänen Yölento-nimisen työnsä vuonna 1977. Myöhemmin hän hankki samalta taiteilijalta vielä teokset Metsänvartija ja Muuttopäivä

Anne-Marie Cronström osti useita ruotsalaisten taiteilijoiden teoksia. Sigtunan kodissa oli esimerkiksi neljä Reinhold Ljunggrenin (1920-2006) teosta. Kaksi hänen litografiaansa oli ripustettu eteiseen, yksi makuuhuoneeseen ja yksi kamariin. Niiden seurana seinillä oli painokuvia kasviaiheista ja tunnettujen taiteilijoiden maalauksista. Pariskunnan kotia kaunistivat myös kristallikruunut, emalitaulut ja venetsialainen lasi. Reinhold Ljunggrenin kuvauskohteena olivat usein näkymät Trosasta, missä taiteilija asui 30 vuotta. Sunnuntaiaamu joen äärellä –teoksesta välittyy pikkukaupungin idyllinen, menneistä vuosikymmenistä muistuttava tunnelma.

Cronströmien taidekokoelmaan kuuluu kaikkiaan 64 Ragnar Ekelundin (1892-1960) piirustusta ja luonnosta. Määrä selittyy sillä, että taiteilija Ekelund ystävystyi Nils-Gustav Cronströmin kanssa. Tämä oli opiskellut ruotsalaista kirjallisuutta ja pohjoismaista filologiaa, joten hänen kiinnostuksensa kohdistui Ekelundiin runoilijana. Ekelundin tuotannosta julkaistiin kokoelmateos Lyrik 1912-26 vuonna 1942.

Taiteilija vieraili Cronströmien luona Ruotsissa, ja hänestä tuli myös Nelinien hyvä tuttava. Ragnar Ekelund menehtyi kesällä 1960. Saman vuoden syksyllä Nils-Gustav kirjoitti artikkelin Ragnar Ekelundin runoista Hufvudstadsbladetiin (Hbl 24.9.1960). Hän palasi Ekelundin kirjalliseen tuotantoon vielä vuonna 1975 kirjoittamassaan artikkelissa. Ekelundin piirustuksista vain kolme oli esillä Cronströmien kodissa Sigtunassa, muita säilytettiin kansioissa.

Pohjanmaan museossa oli kesällä 1993 ON-ryhmän näyttely, jossa oli mukana 15 taiteilijaa Virosta. Esillä oli runsaasti koruja, tekstiilejä ja keramiikkaa. Yksi näyttelyn taiteilijoista oli Marget Tafel (s. 1946), jolta oli esillä yhdeksän pientä lasitettua saviruukkua. Anne-Marie Cronström osti Tafelilta kolme teosta, jotka oli nimetty Merellinen I, VI ja VIII. Sigtunan-kotiin hankittiin 1970-luvulla myös Taisto Kaasisen (1918-1980) keramiikkatauluja, Perhonen ja Kala. Kodissa oli esillä neljä virolaisen Mari Simmulsonin (1911-2000) seinälle ripustettavaa keraamista työtä, joista taiteilija oli omistanut yhden Anne-Marielle vuonna 1988. Virolainen taide kiinnosti varmasti Anne-Marieta, jolle eestin kieli oli läheinen tutkimuskohde. Anne-Marie Cronström osti vuonna 1993 Elina Luukasen, Väinö Rouvisen ja Esa Riipan grafiikkaa. Tafelin teosten ohella nämä jäivät hänen viimeisiksi hankinnoikseen.

Nelin-Cronströmin taidekodin esineet

”Tämä koti on hieno kertomus siitä, miten taidetta rakastava perhe on elänyt Vaasassa. Silläkin on merkityksensä, miten esineet kodissa ovat esillä. Kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa”.

Nelin-Cronströmin taidekodissa näkyi kahden intohimoisen keräilijäsukupolven kiinnostus taiteeseen ja kirjallisuuteen. Aluksi Nelinit tekivät hankintoja tarpeeseen, mutta alusta alkaen esineen oli täytettävä sekä käytännöllinen että esteettinen funktio. Kodin kokoelmiin hankittiin taiteen lisäksi antiikkihuonekaluja, koriste-esineitä ja kirjallisuutta

”Sisustuselementtien, ja koriste- ja taide-esineiden runsaus on hengästyttävää, hämmentävää. Maalausten ja kirjahyllyrivien alta ei juuri paljas seinäpinta paista, lattiat peittyvät kirjavista matoista, isoja puiteikkunoita pehmentävät englantilaisittain runsaat laskosverhot”.

Elin Nelin keräsi taidelasia, posliinia ja antiikkia. Hän vieraili 1940-1970-luvuilla usein tyttärensä luona Ruotsissa, josta hän osti erityyppisiä koriste-esineitä. Elin Nelin myös tilasi tyttärensä kautta Ruotsista monia esineitä, joita tytär ja vävy Vaasassa vieraillessaan toivat autolla mukanaan. Posliinikokoelma oli runsas, ja kodissa oli myös edustava otos suomalaista ja ruotsalaista 1950- ja 1960-lukujen taidelasia ja -keramiikkaa. Lasiesineet kertoivat Nelinien rakkaudesta Italiaan, josta venetsialaiset peilit ja italialaiset kynttiläkruunut toivat tuulahduksen. Nelinien yli 2200 niteen kirjastoon kuului monia kirjallisuushistorian klassikoita sekä kirjojen ensipainoksia.

Suomalaisen taidelasin ja sarjatuotannon muotoilu alkoi 1930-luvulla. Sodan jälkeen kodeissa tarvittiin edullista arkitavaraa. Lasitehtaat aloittivat aktiivisen yhteistoiminnan muotoilijoiden kanssa, ja useimmat 1940-luvun jälkipuolella tuotantoon tulleet mallit olivat ammattimuotoilijoiden suunnittelemia. Taidelasin tekeminen hiipui 1950-luvun puolivälissä. Tehtaiden tavoitteena oli saada entistä enemmän sarjatuotantoon sopivaa tavaraa, ja taidelasi muuttui käytännöllisiksi maljakoiksi, maljoiksi ja vadeiksi. Nelinien lasikokoelma sisälsi mm. pulloja, karahveja, maljoja, vateja ja maljakoita. Näiden lisäksi perheellä oli paljon käyttölaseja ja pikareita. Nelinien kodissa oli mm. Heikki Orvolan, Kaj Franckin, Gunnel Nymanin, Oiva Toikan, Mikko Merikallion, Nanny Stillin, Helena Tynellin ja Tapio Wirkkalan suunnittelemia lasiesineitä.

Elin Nelin piti sisustamisesta, ja taidekodin sisustus oli eri vuosikymmenten ja tyylien yhdistelmä. Huonekalut oli koottu kodikkaiksi ruokailu- ja seurusteluryhmiksi, ja sisustus rakentui symmetrian ideaan. Kalustukseen kuului runsaasti tuoleja, sohvia, pöytiä, peilejä, lipastoja ja kirjahyllyjä. Lautalattiat peitettiin lukuisilla plyysimatoilla. Kodissa oli kymmeniä valaisimia, erilaisia kattokruunuja, lampetteja sekä lattia- ja pöytälamppuja. Televisiota ei ollut lainkaan. Huoneissa oli esineasetelmia, jotka oli soinnutettu yhteen värien ja muotojen perusteella. Elin yhdisteli sisustuksessa arvokasta ja arvotonta, esimerkiksi muoviruusuja arvokkaassa vaasissa. Tiloja erotettiin toisistaan sermien avulla. Harmonisine taide- ja huonekaluryhmineen ja värisoinnutuksineen taidekoti kuvasti aikansa sisustusihanteita ja muodosti sellaisenaan kokonaistaideteoksen

”Keittiö kielii kokista, jonka intohimo ei olut ruoanlaitto, vaan taide. Ikkunalla kimmeltävät värikkäät lasimaljakot, hyllyköillä komeilee dekoratiivinen, hauras sinivalkoinen riisiposliini. Vanhanaikainen puuhella ei ole aikoihin nähnyt perunakattilaa, astianpesukonetta tuskin on koskaan ollutkaan. Tiskialtaan yllä roikkuu grafiikanlehti, ikkunaseinustalla hehkuvat kiinalaiset lasimaalaukset.”

Keittiöön on 1950-luvulla vaihdettu lasiset väliovet. Samoilta ajoilta ovat peräisin kaikki ovien lasinupit keittiössä ja kirjastohuoneessa. Ne on ostettu Italiasta, mikä osaltaan kertoo perheen viehtymyksestä maahan.

Taidekoti säilytettiin pienintäkin yksityiskohtaa myöten sellaisena kuin se oli Elin Nelinin kuollessa vuonna 1991. Sen arvo oli ennen kaikkea sen muodostamassa, aikansa ihanteita kuvastavassa kokonaisuudessa.

Nils Zetterberg: Kaupunkimaisema, 1972 Monet Anne-Marie ja Nils-Gustav Cronströmin taideteoksista kulkivat Suomen ja Ruotsin kotien väliä. Kotien sisustus eli vuosien myötä. Anne-Marien ostot kohdistuivat ensisijaisesti aikalaistaiteeseen sekä grafiikkaan. Hänen ensimmäinen hankinta oli Nils Zetterbergin (1910-1986) litografia.

Ragnar Ekelund: Toledo Cronströmien taidekokoelmaan kuuluu kaikkiaan 64 Ragnar Ekelundin (1892-1960) piirustusta ja luonnosta. Määrä selittyy sillä, että taiteilija Ekelund ystävystyi Nils-Gustav Cronströmin kanssa. Tämä oli opiskellut ruotsalaista kirjallisuutta ja pohjoismaista filologiaa, joten hänen kiinnostuksensa kohdistui Ekelundiin runoilijana. Ekelundin tuotannosta julkaistiin kokoelmateos Lyrik 1912-26 vuonna 1942.

Marget Tafel: Merellinen I Pohjanmaan museossa oli kesällä 1993 ON-ryhmän näyttely, jossa oli mukana 15 taiteilijaa Virosta. Esillä oli runsaasti koruja, tekstiilejä ja keramiikkaa. Yksi näyttelyn taiteilijoista oli Marget Tafel (s. 1946), jolta oli esillä yhdeksän pientä lasitettua saviruukkua. Anne-Marie Cronström osti Tafelilta kolme teosta, jotka oli nimetty Merellinen I, VI ja VIII. Sigtunan-kotiin hankittiin 1970-luvulla myös Taisto Kaasisen (1918-1980) keramiikkatauluja, Perhonen ja Kala. Kodissa oli esillä neljä virolaisen Mari Simmulsonin (1911-2000) seinälle ripustettavaa keraamista työtä, joista taiteilija oli omistanut yhden Anne-Marielle vuonna 1988. Virolainen taide kiinnosti varmasti Anne-Marieta, jolle eestin kieli oli läheinen tutkimuskohde. Anne-Marie Cronström osti vuonna 1993 Elina Luukasen, Väinö Rouvisen ja Esa Riipan grafiikkaa. Tafelin teosten ohella nämä jäivät hänen viimeisiksi hankinnoikseen.

Nils-Gustav Cronström ja Ragnar Ekelund, Graninge, Ruotsi 1951 Taiteilija vieraili Cronströmien luona Ruotsissa, ja hänestä tuli myös Nelinien hyvä tuttava. Ragnar Ekelund menehtyi kesällä 1960. Saman vuoden syksyllä Nils-Gustav kirjoitti artikkelin Ragnar Ekelundin runoista Hufvudstadsbladetiin (Hbl 24.9.1960). Hän palasi Ekelundin kirjalliseen tuotantoon vielä vuonna 1975 kirjoittamassaan artikkelissa. Ekelundin piirustuksista vain kolme oli esillä Cronströmien kodissa Sigtunassa, muita säilytettiin kansioissa.

Tapani Tammenpää: Yölento, 1977 Anne-Marie Cronström osti jonkin verran teoksia samoilta taiteilijoilta kuin hänen vanhempansa. Molempia kokoelmia yhdistävät muun muassa Tapani Tammenpään (s. 1934) grafiikan työt. Anne-Marie osti hänen Yölento-nimisen työnsä vuonna 1977. Myöhemmin hän hankki samalta taiteilijalta vielä teokset Metsänvartija ja Muuttopäivä

Testamentti

Vaimonsa kuoltua Nils-Gustav Cronström jätti tämän toiveen mukaisesti kaiken Rantakadun huoneistossa paikolleen. Vuonna 1997 hän lahjoitti taidekokoelmat, Rantakadun huoneiston sekä Sundomissa sijainneen huvilan irtaimiston Pohjanmaan museolle nimellä Anne-Marie Cronströms minne (Anne-Marie Cronströmin muisto). Nils-Gustav halusi lahjoituksellaan kunnioittaa vaimonsa ja tämän vanhempien muistoa ja elämäntyötä keräilijöinä.

Huoneisto nimettiin Nelin-Cronströmin taidekodiksi. Lahjakirjan mukaan kokoelma oli säilytettävä yhtenäisenä ja alkuperäisessä ympäristössään, ja sitä tuli esitellä tilauksesta taiteesta kiinnostuneelle yleisölle museon henkilökunnan valvonnassa. Turvallisuussyistä taidekotia esiteltiin korkeintaan viiden hengen ryhmille kerrallaan.

Taidekoti lakkautettiin säästösyistä vuonna 2017. Lahjakirja mahdollisti esineiden myymisen siinä tapauksessa, että taidekodin toiminta lopetetaan eikä museo ota irtaimistoa kokoelmiinsa. Museoesineiden myynti on erittäin harvinaista. Lahjoittajan toiveen mukaisesti siihen päädyttiin, koska museo pystyi tallentamaan kokoelmiinsa vain osan taidekodin tuhansista esineistä. Osa esineistä lahjoitettiin muihin museoihin, ja huonokuntoisimmat poistettiin kokonaan. Ennen lakkauttamista kaikki esineet dokumentoitiin ja valokuvattiin, joten tieto kodin irtaimistosta säilyy. Verkkonäyttelyn avulla taidekodin kulttuuriperintö elää edelleen

Haku