Meri vie, meri tuo – Kulissien takana
Pohjanmaan museossa avautuu 6.6. Vaasan kaupungin museoiden ja Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksen yhteistyössä tuottama näyttely Meri vie, meri tuo. Näyttely esittelee yli 70 teosta, joista monet ovat peräisin yksityisistä kokoelmista ja harvoin julkisesti esillä.
Vuonna 2006 perustetun Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksen jäseniä ovat Alfred Kordelinin säätiö, Fortumin Taidesäätiö, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Taidesäätiö Merita, UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö sekä uusimpina viime vuonna mukaan liittyneet Åbo Akademin säätiö ja OP Ryhmän Taidesäätiö.
Näyttelyn on kuratoinut taidehistorioitsija Tuija Peltomaa. Tässä haastattelussa hän kertoo ajatuksista näyttelyn taustalla.
Olet työskennellyt aikaisemminkin meriaiheisen taiteen parissa. Mikä tässä Pohjanmaan museon näyttelyssä on erilaista verrattuna aiempiin projekteihisi?
Aiemmat projektini ovat keskittyneet yhteen taitelijaan, kuten Oscar Kleineh ja Adolf Bock. Näyttelyiden viitekehyksenä on ollut merimaalaus: merimaisemat, merenkulkukuvaukset ja maalaukset laivoista. Olen huomannut, että ne koetaan miehisiksi taiteenlajeiksi, ja tämä näkyy myös näyttely-yleisössä.
Tässä näyttelyssä haluan ottaa esiin tämän päivän katsojille läheisiä teemoja. Tavoitteena on kertoa merestä ja sen historiallisesta ja kulttuurisesta merkityksestä erilaisille ja eri-ikäisille kohderyhmille. Näyttelyssä on totta kai maalauksia merimaisemista ja laivoista, mutta mukana ovat myös saaristohuvilat, kaupunkien torit ja satamat, eikä kysymystä naisen paikasta merellisissä yhteisöissä ole unohdettu. Mukana on runsaslukuinen joukko taiteilijoita, ja meri on läsnä heidän teoksissaan monin tavoin.
Näyttelyn etenee 1800-luvun puolivälin maaseutuyhteiskunnasta 1940-1950-lukujen kaupungistuvaan Suomeen. Meri kertoo kasvavasta, kehittyvästä ja muuttuvasta Suomesta, perinteistä ja modernin ajan ilmiöistä. Maalausten lisäksi esineet, kartat ja pelilaudat havainnollistavat, miten meri on ollut mukana suomalaisten historiassa ja elämässä monessa eri muodossa.
Näyttelyn nostaa esiin meren merkityksen ihmisten, tavaroiden ja ajatusten liikkumiselle. Miksi tämä aihe on ajankohtainen juuri nyt?
Me emme useinkaan tule ajatelleeksi, mitä kaikkea meri on tuonut Suomeen ja miten se on kuljettanut suomalaisia ihmisiä ja tuotteita ympäri maailmaa. Moni asia olisi toisin ilman merta ja merenkulkua. Esimerkiksi suomalaisia sydämiä lähellä oleva tango on laivojen mukana tullut tuliainen Etelä-Amerikasta. Meri ei erota, vaan se yhdistää yli maiden ja mantereiden rajojen. On ajankohtaista ja tärkeää ajatella niitä asioista, jota yhdistävät meitä.
Suomi on helposti nähty syrjässä olevana maana kaukana Itämeren, Suomenlahden ja Pohjanlahden takana, mutta varsinkin rannikolla meri on muovannut ja liikuttanut ihmisten elämää läpi historian. Meri on tuonut Suomeen vaurautta ja vaikutteita, joiden merkitys meille on hyvä muistaa tässä monikulttuuristuvassa maailmassa. On ajankohtaista tarkastella kauan elänyttä yhtenäiskulttuurin myyttiä uusin silmin ja löytää suomalaisen kulttuurin historiallinen moninaisuus.
Näyttely on koottu Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksen jäsenyhteisöjen sekö Vaasan kaupungin museoiden kokoelmista. Mitkä ovat olleet kiinnostavimpia löytöjä näyttelyä koostaessa?
On ollut ihanaa huomata, miten taiteilijat ovat kuvanneet merta suurista ja näyttävistä maalauksista aina pieniin grafiikanlehtiin saakka. Siksi haluan antaa myös katsojille tilaisuuden kokea taiteen meri sekä laajoina panoraamoina että läheiseen kohtaamiseen kutsuvina piirustuksina ja grafiikanlehtinä.
Paikallisesti kiinnostavista löydöistä voisin mainita Eero Järnefeltin vesivärimaalauksen Vaasan sisäsatamasta. Vaasalaisista taiteilijoista Frans Hiivanainen yllätti minut useilla kiinnostavilla satamakuvauksillaan. Niiden tunnelmat, ahtaajien aherrus ja iltahämärässä syttyvät sataman valot, tuntuvat aidolta.
Halusin alusta alkaen tuoda mukaan naiset, sekä taiteilijoina että taiteen aiheina, vaikka en ollut ollenkaan varma, onnistunko löytämään sopivia teoksia. Lopputulos lämmittää mieltäni. Näyttelyssä on monta naistaiteilijaa, joista kaikkien yhteydessä ei tulisi edes ajatelleeksi meriaiheita: Olga Ehrström, Fanny Churberg, Greta Schalin, Helmi Sjöstrand. Naiset ovat maalauksissa mukana myös kalastajayhteisön tukipilareina ja saariston kesävieraina, he tekevät työtä talvisella merellä ja lomailevat kesäauringossa.
Suomalaisten taiteilijoiden kuvaamaan kansallismaisemaan kuuluu erityisesti sisämaan järvi- ja vaaramaisemat, eivät niinkään rannikon ja saariston maisemat ja elämäntavat. Oliko sopivien teosten löytäminen vaikeaa ja oliko siinä nähtävissä eroja eri taidekokoelmien välillä?
Sopivia maalauksia löytyi kyllä, mutta välillä tuotti tuskaa tehdä valintoja saman taiteilijan, esimerkiksi Santeri Salokiven tai Berndt Lindholmin, useiden hyvien ja teemaan sopivien teosten välillä. Ensivaikutelmani oli, että merimaisemia ja kansankuvauksia on helpoin löytää. Hankalampaa oli tavoittaa teoksia, jotka kertoisivat meren tuomista moninaisista vaikutteista ja monikulttuurisista yhteyksistä. Tiivistäen voisin sanoa, että kalastus oli aiheena helpompi löytää kuin kauppa, ja maaseutu oli helpompi aihepiiri kuin kaupunki. Kun nyt katselen teosvalintoja, huomaan, että näyttelyssä elävät rinnakkain maaseutu-meri ja kaupunki-meri. Monista maalauksista välittyy suoraan tai välillisesti meren ympärille syntynyt monikielinen ja -kulttuurinen elämänmuoto eli juuri se, jonka halusimme tällä näyttelyllä nostaa esiin.
Eri taidekokoelmien väliset erot liittyvät pitkälti kokoelmien syntyhistoriaan. Esimerkiksi yhteydet metsäteollisuuteen ovat vaikuttaneet kokoelmaan valikoituneiden teosten aiheisiin ja maantieteellisiin painopisteisiin. Joistakin kokoelmista näkyy, että merenkulku on ollut osa yritystoimintaa tai taidehankinnoista päättäneiden tahojen omia harrastuksia ja vapaa-ajan viettoa, huvilaelämää ja purjehdusurheilua.
Maantieteen ja meren alueellisen merkityksen perusteella osasin odottaa, että meriaiheet ovat runsaimmin edustettuina Åbo Akademin säätiön ja Vaasan museoiden kokoelmissa. Siinä missä osa muista kokoelmista jää ehkä jälkeen meriaiheiden määrässä, ne kirivät samalle viivalle tarjoamalla näyttelyn yleisölle useita Suomen taiteen merkkiteoksia tunnetuimmilta taiteilijoiltamme, kuten Albert Edelfelt, Hugo Simberg ja Victor Westerholm.
Millainen merkitys merellä on sinulle henkilökohtaisesti?
Olen sisämaan kasvatti, mutta Oulujärven vesistö, tervan poltto ja tervakauppa ovat yhdistäneet synnyinseutuni mereen ja sen takana oleviin maihin ja mantereisiin jo vuosisatoja sitten. llman järvien ja jokien muodostamaa yhteyttä mereen moni asia Kainuun erämaissa olisi ollut toisin. Esimerkiksi tervakauppa, metsäteollisuus ja Amerikan siirtolaisuus eivät olisi painaneet jälkiään sukutarinoihin, ihmisten elämään ja toimeentuloon.
Meri on tullut minulle lähiseksi luonnonelementiksi aikuisiällä, ensin Helsingissä ja nykyisin Porvoossa, jossa saan ilokseni asua merellisessä kulttuurimaisemassa. Menneinä vuosisatoina kotimme lähivesillä Haikkoossa, Hamarissa ja Tolkkisissa on liikkunut suuria purjelaivoja. Vanhat kalastus-, laivanrakennus- ja satamaperinteet näkyvät maisemassa edelleen monin tavoin.
Mieheni on kotoisin Porista, ja hänen kauttaan meri ja rannikkokaupunkien elämä ovat avautuneet minulle uudella tavalla. Tutuiksi ovat tulleet muun muassa tarinat Suomalaisista sillinpyyntialuksista Islannin vesillä, jossa hänen isoisänsä oli mukana.
Kuva: Väinö Blomstedt: Saaristomaisema, 1910-luku. UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö. Kuva: Matias Uusikylä.