Esillä nyt

Esillä nyt

Odysseia – matka taiteessa

2.2.2019–2.2.2020

Odysseia – matka taiteessa on Swanljungin kokoelmasta koottu näyttely. Näyttelyn nimessä yhdistyy Swanljungin kiinnostus Kreikkaa ja sen kulttuuria kohtaan sekä ikuinen etsiminen.

Taiteenkeräilijä Lars Swanljung (s. 1944) keräämään kokoelmaan kuuluu yli 800 teosta ja se on karttunut yli 30 vuoden aikana aina 1980-luvun lopusta lähtien. Nämä vuosikymmenet ovat merkinneet keräilijälle matkaa taiteessa – lukuisia kohtaamisia taiteen, taiteilijoiden ja muiden alan toimijoiden kanssa.

Kipinä taiteen keräilyyn alkoi amerikkalaisesta pop-taiteesta, jonka jälkeen mukaan tuli pohjoismainen ja suomalainen taide. Näistä kolmesta kaudesta on esimerkkejä näyttelyssä. Esillä on maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa taiteilijoilta kuten Roy Lichtenstein, Georg Gudni, Hulda Hàkon, Carolus Enckell, Silja Rantanen, Martti Aiha. Mukana on myös uusin hankinta Anssi Kasitonnilta.

Swanljungin oli alun perin tarkoitus pysytellä oman ikäpolvensa taiteilijoissa, mutta keräily laajentui paitsi nuorempaan sukupolveen, myös ennakkoluulottomasti eri taiteen tekniikoihin, ilmaisutapoihin ja materiaaleihin. Kokoelmassa on abstraktia taidetta, minimalistista ilmaisua ja käsitteellisiä teoksia, mutta myös teoksia, joissa kantaaottavuutta, leikkisyyttä tai huumoria. Maalausten, piirustusten, grafiikan ja veistotaiteen lisäksi Swanljung on kerännyt videotaidetta ja runsaasti valokuvia. Näyttelyssä on pieni tila, jossa vaihtuvat teokset säännöllisesti näyttelyn aikana.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan myös samanniminen julkaisu. Julkaisussa on haastattelun muodossa taideyliopiston dekaanin, taiteilija Jan Kailan ja Lars Swanljungin vuoropuhelu, joka avaa Swanljungin matkaa taiteen parissa.

Swanljung lahjoitti nykytaiteen kokoelmansa Vaasan kaupungille syksyllä 2018. Aikaisemmin talletettuna ollut kokoelma sai pysyvän kodin Kuntsin modernin taiteen museosta.

Hans Rosenström: NO LAND IS AN ISLAND

15.6.–6.10.2019

Näyttelyn intiimit teokset kutsuvat katsojan terävöittämään aistejaan ja antautumaan läsnäololle eri tiloissa ja tilanteissa. Ääni-installaatioiden ohella Kuntsilla nähdään myös videoteoksia, valokuvia ja fotogrammeja. Teoksia yhdistää ajatus vuorovaikutuksesta, siitä että elämme kietoutuneina ympäristöömme – kokonaisuuteen, joka muotoilee meitä – yhtä lailla kuin myös me itse vaikutamme kaikkeen meitä ympäröivään.

Tuomalla katsojan läsnäolon osaksi näyttelyn dramaturgiaa teokset kertovat tarinaa kaiken olevaisen keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja tekojemme vaikutuksista. Rosenström uskoo, että kaikki maailmassa on yhtä, kietoutunut yhteen ja riippuvaista toinen toisistaan ja että kaikilla teoilla on seuraukset, eikä mikään voi selviytyä eristyksissä muusta.

Näyttelyn painopiste uudemmissa teoksissa

NO LAND IS AN ISLAND on Rosenströmin tähän mennessä laajin museonäyttely. Se koostuu valikoimasta taiteilijan töitä kymmenen viime vuoden ajalta painopisteen ollessa selkeästi uudemmassa tuotannossa.

Rosenström on työstänyt ja muokannut vanhaa materiaalia sekä aikaisempia ajatuskulkuja, jolloin vanhoista teoksista on muodostunut uusia. Esimerkiksi teos So far by now on ollut esillä aiemmin Riikassa (1st Riga International Biennial of Contemporary Art 2018), mutta nyt teos on saanut nimenomaan tähän näyttelyyn suunnitellun hahmon. Toinen esimerkki taiteilijan työtavasta on 19 fotogrammin sarjasta koostuva Jökulsárlón II (2017). Fotogrammit olivat aikaisemmin Helsingissä ripustettuina valkoisille seinille, mutta nyt ne on sijoitettu uuden arkkitehtonisen ratkaisun myötä varta vasten Kuntsin museotilaan luotuihin kehyksiin.

Rosenström edustaa nykypäivän tapaa työskennellä kuvataiteessa

Rosenström haluaa pyrkiä pois vanhakantaisemmasta ”tietyissä raameissa” pysyttelevästä luomistyöstä. Hänelle taiteen tekeminen on sitä, että luomistyössä tulee ottaa huomioon niin taiteilijan kuin katsojankin kaikki aistit ja tämän tulee heijastua myös lopputulokseen.

Rosenströmin lähtökohta on, että ympäristössämme kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tämä puolestaan vaikuttaa luomiseen. Tämä näkyy siinä, miten taiteilija toteuttaa teoksensa ja yhdistelee materiaaleja sekä tekee kokonaisuutta koskevia teoksen sisällön kanssa harmoniassa olevia arkkitehtonisia päätöksiä. Taiteilija tekee siis näyttelystä kokonaisvaltaisen elämyksen.